maanantai 15. heinäkuuta 2013

Apina selästä – viikonlopun combot

Ennen kuin lähden purkamaan lopulta hienosti päättynyttä viimeistä määräviikkoa, pyydän apua projektin onnistumiseksi. Odotettuun suoritukseen on aikaa alle neljä viikkoa ja projektin fyysisessä valmistautumisessa tilanne on melko tarkkaan se, jota joulukuussa suunnittelin. Rahankeräyspuolella täytyy kuitenkin virittää loppukiri, jotta pääsemme kaikkiin asetettuihin tavoitteisiin. Paitatilaus, jolle saimme sponsorin, lähtee tällä viikolla ja tavoitteena on myydä paitoja 20 eurolla kappale ja summahan maksetaan suoraan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla 201 70402. Ilmoitelkaa kiinnostuksestanne. Tavoitesumma on siis 10 000, josta noin neljännes on kerättynä.


Jotta keräys tavoittaisi ihmisiä ja yrityksiä ja saisimme rahaa kasaan, viestin täytyy edetä. Toivon, että 400:n Haastetta seuraavista löytyy henkilöitä, jotka haluavat edistää keräyksen onnistumista esim. vinkkaamalla projektista eri medioille. Reittihän kulkee Vantaa-Tuusula-Mäntsälä-Kärkölä-Riihimäki-Forssa-Somero-Salo-Kisko-Karjalohja-Lohja-Vihti-Veikkola-Espoo-Vantaa, joiden alueella ilmestyy mm. useampiakin paikallislehtiä. Tai jos tiedät jonkin yrityksen, joka voisi olla kiinnostunut lahjoittajaksi, otan vihjeitä vastaan ja yhteyttä johtoon. Toki omiakin virittelyjä on, mutta joukkovoimaa ei voi tällaisessakaan väheksyä. Jos en ole sitä aiemmin muistanut sanoa, niin projektin täydellinen onnistuminen vaatii paljon muutakin kuin vain minun pääsemistä perille alle 30 tunnissa. Kaikki apu on nyt tervetullutta.

Ajattelin projektia suunnitellessa, että siitä viestittäisiin kova fyysinen suoritus ja uuden lastensairaalan keräys edellä ja voisin itse pysytellä nimettömänä taustalla. Nimen on kuitenkin voinut halutessaan kaivaa esille ja mediahan kertoo kiinnostavia tarinoita ihmisistä, joten jos tämä sellaiseksi koetaan ja juttuja tehdään, nimi tulee ennen pitkää ilmi, mikä on ihan ok, jos se auttaa keräystavoitteen saavuttamisessa. Kuitenkin tietyt asiat, kuten perheen, haluan jättää jutuista sivuun.


Superviikonloppu

Viikonlopun lähestyessä tilanne oli siis se, että olin lievästi vilustunut edellisenä viikonloppuna ja flunssainen olo jatkui. Perjantaille olin kaavaillut projektin kolmannen yli 200 km pyöräilyn. Matkaa kiertotietä Haminaan olisi tullut 267 km. Tankkailin Gutzyn lähettämää latausjuomaa pullollisen torstaina. Aiempaa kokemusta tällaisista valmisteista ei ollut, mutta olin tyytyväinen tuotteeseen. Makua ei juuri ollut, joten aterioiden välillä juotu pullollinen meni kuin vettä vain. Purkin kyljessä oli ohjeet 9-18 %:n juoman valmistukseen, joten helpolla saa tarvittavat lisähiilarit nautittua. Tunnustelin oloani vielä perjantaina aamulla, mutta tilanne oli moista repäisyä ajatellen mahdoton. Pyöräillessä saa kuitenkin aina viimaa ja nenä tukossa on turha lähteä ultramatkalle leikkimään. Söi miestä rotan lailla, mutta onneksi maltoin mieleni. Lepäsin päivän ja sain perheen illalla kotiin, joka oli alkuviikon kumissut tyhjyyttään.

Karjalohjan Kivilaituri
Lauantaille olin hyvissä ajoin pyytänyt kaverilta apua tulevan melontareitin tiedustelussa. Ajoimme puolen päivän aikaan Karjalohjalle, jossa katselimme tulevan suorituksen vaihtopaikkaa. Ilma oli mitä parhain: 24,5 astetta lämmintä ja vain metrin verran etelätuulta. Edessä oli siis noin 27 km:n melonta, projektini pisin. Olo oli vähän unelias päivän makoilusta ja lämmöstä, mutta kone käynnistyi hyvin. Huomasin, että nenä oli auki ja keli kuin Garda-järveltä. Järven tyynen pinnan rikkoi vain ohi huristaneiden veneiden taakseen jättämät aallot, mikä oli pienemmillä järvillä meloneelle ensi kokemus. Meloin suunnitellusti Lohjan järven pohjoisen rannan suuntaisesti muutaman sadan metrin päässä rannasta. Omaa suojaansa toi välillä ohitetut pienet saaret. Olin ennakolta katsellut etäisyydet tunnistettaviin saariin, joten osasin hahmottaa, missä kohtaa suurta järveä kulloinkin olin. Maastokartta oli varmuuden vuoksi kuitenkin mukana, mutta kompassi oli tarvittaessa Garminin rannetietokoneessani. Matkavauhti pysyi vaivatta yli 8 km/h ja join ja söin tasaisesti. Aallokko ja tuuli yltyi Lohjan tuntumassa, jossa järven koilliskulmaan nousi hyvänkokoisia aaltoja. Pidensin melaa, kun sopiva tilanne tuli ja jatkoin sivumyötäisessä hyvävauhtista melontaa. Parin saaren välillä piti ohituspuoli valita ja kerran tarkistaa kartasta suorin reitti, joten nyt osaan parhaan reitin kohti Hiidenvettä.

Lago di Lohja

Aallokko kummasti rauhoittui, kun pääsin Roution ohitse mutkittelevalle väylälle. Satunnaiset veneet nostivat aaltoja ja jos erään sillan viereisen merkin (7) ymmärsin oikein, meloin hetkellisesti jopa ylinopeutta. Olin yllättynyt siitä, kuinka tasaisesti pystyin pitämään hyvän matkavauhdin ja matkalla oli sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa Vihdin kirkonkylälle asti. Suorat selkälihakset olivat tietty loppua kohti jo vähän jumissa, mutta tekniikka ja yleinen olotila pysyivät hyvinä loppuun asti. Ennen Kisakalliota vastaan meloi mm. kaverukset, jotka olivat lähteneet Nummelasta ja suuntasivat Roution ABC:lle ”tankkaamaan”. Kaverini otti Kisakallion laiturilta videota, jotta voin tarkastella ensimmäistä kertaa teknikkaani. 

Lohjan ja Kisakallion välissä

Viime elokuun alun melontakurssin jälkeen en ole kertaakaan melonut siten, että joku ulkopuolinen olisi voinut kommentoida tekniikkaa ja antaa vinkkejä. Enemmän tekemistä on ohjannut omat fiilikset ja kyllä se matkavauhtikin jotain kertoo siitä, tehdäänkö oikeita asioita. Vasen olkapää ei enää ole väsynyt, kuten aiemmin pitkillä melonnoilla, mutta liikerata on silti vähän erilainen kuin oikealla. Kiersin Kisakallion ohi ja keräsin lisämatkaa, jotta sain matkan pituudeksi 30 km. Aikaa meni 3.45 h eli keskari oli 8 km/h. Jos alkuperäinen suunnitelma oli tehty 5,5 km/h mukaan taukoineen, nyt ei voi paljoa stressata. Psyykelle oli tärkeää myös päästä näkemään ja kokemaan suuri järvi ja ohitettava saaristo, jotta reitti on sitten väsyneenä tuttu. Matkalla muistelin ensitutustumistani reittiin, jonka tein järven ollessa jäässä osoitteessa Kansalaisen karttapaikka, jossa mittasin reitin pituuden. Hieno matka on niistä ajoista tultu ja olo on nyt melonnankin suhteen luottavainen.


Sopivalla sykkeellä Karjalohjalta Kisakallioon


Vihdin kk, melontatossut lenkkareihin

Combon päättäväksi osuudeksi olin suunnitellut alkupuolen juoksureitin. Ajoimme Kisakalliosta Vihtiin, josta lähdin pienten venyttelyjen jälkeen juoksemaan. Koska jalat eivät nyt olleet pyöräilystä väsyneet, päätin juosta pidempään. Kilometrivauhdin pidin alle 6 minuutissa ja matkalla piti välillä pidätellä, jotta vauhti pysyisi tarkoituksenmukaisena.  Tie 1215 alkoi 2-tieltä ja päättyi Turuntielle eli 110:lle. Halusin vielä risteyksen jälkeen kokea ison ylämäen väsynein jaloin, joten jatkoin, kunnes 20 km tuli täyteen ajassa 1.55 h. Tällöin olin jo ohittanut Veikkolan taajamakyltin, joten tulevalla juoksureitillä ei ole enää kohtia, jotka eivät olisi hyvin jo entuudestaan tuttuja. Ja kun Veikkolan keskustasta on enää 27 km kotiin, juoksukin on hanskassa. Oikea lonkankoukistaja on juostessa kipuillut viime aikoina, mutta viimeisimmissä treeneissä se on pysynyt hallinnassa askeltiheyttä lisäämällä, jolloin isku on pienempi. Tulevassa suorituksessa askel tulee olemaan lyhyt viimeistään loppua kohti ja kipua tulee olemaan polvissakin sen verran, että siinä voi lonkkakivut unohtua. Lauantaille tuli treeniä siis yhteensä 5.40 h. Kaverin päivän aikana ottamista videon pätkistä osa päätyy tulevaan videoon.

Lauantain maali

Vaikka pyöräilyn osuus on kaikista suurin, suorituksessa melonta on haastava uutena lajina ja juoksuosuudelle starttaaminen väsyneenä vaatii myös henkisesti paljon. Treenin jälkeen olo oli huojentunut ja sen varmaan miehestä näki, kuinka tärkeistä kokemuksista oli kyse. Treenin lisäksi saimme tulevan huoltomiehen kanssa kartoitettua sopivat paikat, jonne vaihtopisteet perustetaan. Juoksurutiini on nyt sitä tasoa, että voin pitkän combon päätteeksi juosta puolimaratonin alle kahden tunnin rikkomatta paikkoja. Yleensä olen suorituksen alla osannut arvioida tarkastikin tulevaa aikaa. Kerroin nyt kaverille, millaista aikaa voisi olla odoteltavissa ilman teknisiä ongelmia. Saapa nähdä, missä ajassa poika pääsee kotiin. Kerron sitten maalissa, kuinka hyvin osasin tunnustella.


Sunnuntai

Viikkotavoite viimeiselle määräviikolle oli 20 tuntia, joten sunnuntaille oli odotuksia. Päätin tehdä ensimmäisen pyöräily-melonta -yhdistelmän, mikäli Kiskoon pyöräilyä ja seuraavan päivän pitkää melontaa ei lasketa. Olen joskus aiemminkin tehnyt viimeistelytreenin Bodomin pohjoispuolella kiertämällä Bodomintie-Snettansintie-Röyläntietä, jolla vaihtelevassa maastossa matkaa tulee 11,2 km ja nousumetrejä 130. Kiertämällä myötäpäivään ajolinjat eivät risteä muun liikenteen kanssa ja Röyläntiellä saa puskea järjestään vastatuuleen. Vastapäivään voi harjoitella Giro Espoon kovinta nousua ennen Jorvinmäkeä. Sää oli lämmin ja reitillä tuli vastaan toistakymmentä pyöräilijää. Kiersin yhdeksän kertaa, mikä voisi olla muuten puuduttavaa, mutta nyt keräsin raskaita kilometrejä ja seurasin kierrosaikaa. Samalla juomisen ja syömisen rytmiä oli helppoa seurata. Koko lenkin pituudeksi kotoa tuli 120,5 km 1380 nousumetrillä ja aikaa meni 3.59, keskari taisi olla 30,2 ja kaikkien kierrosten keskari oli yli 30,3. Hyvää matkavauhtia siis tiellä, jossa harvoilla tasaisilla pätkillä tuuli vastaan 4 m/s.

Päivän lenkki

Kävin kotona syömässä ja jatkoin kohta Nuuksion Pitkäjärvelle melomaan. Arvioin pari tuntia kertyvän järven kiertämisessä. Jonkin verran oli aallokkoa ja tuulettomat paikat olivat harvassa, mutta keskinopeus pysyi hyvänä, eikä edellinen päivä tai päivän pitkä pyöräily tuntuneet selässä ikävästi. Tänään ovat vatsalihakset olleet kipeät kylkiä myöten. Matkaa kertyi lopulta 14,8 km aikaan 1.49 h.

Illan viimeiseksi treeniksi halusin kokea juoksua valmiiksi väsytettynä. Poika lähti pyöräilemään rinnalle. Sain hyvää kokemusta tulevista fiiliksistä. Jalka ei enää niin kevyesti noussut, mutta sellaista tasaista kympin pintaan hölköttelyä jaksoi ihan kivasti, vaikka tietenkin jo viikonlopun rasitukset painoivat.  8,8 kilsaan kului 53 minuuttia, jolla viikon treenimäärä nousi yli 20 tunnin.  Viikonlopun aikana kertyi treeniä 12.20 h, joista melkein puolet tuli melonnasta. Perjantain alhosta noustiin hienoissa keleissä alkuperäiseen tavoitteeseen. Lisäksi juoksulenkin ansiosta viimeinen osalaji on ainoa, jossa olen viikossa treenannut enemmän kuin tulevan matkan pituus: 51,3 km kulki kolmessa osassa vähän alle viiden tunnin. Melontaakin tuli ennätysmäärä: 6,5 h. Vaikka se alun perin suunniteltu kolmas >200km  pyöräily jäi tekemättä, olo on luottavainen. Myös siksi, että aamulla olo oli tavoitteen mukaan melko murjottu, mutten ollut rikki mistään. Kelienkin puolesta viimeiset määräviikot sujuivat hyvissä olosuhteissa. Nyt on luvattu seuraaviksi 1,5 viikoksi viilenevää ja sateista.



Projektiviikko 29

Kävin työpäivän päätteeksi salilla. Jumia oli melontaan osallistuneissa lihaksissa, mutta hyvin se rauta liikkui, vaikka tuntuma olikin vähän kadoksissa. Olo on nyt illalla ollut vähän ärtynyt, joten kalorit ja kunnon yöuni tulevat tarpeeseen. Huomenna pidän totaalisen lepopäivän ja loppuviikolle yritän sopia hieronnan. Nivelet on siinä kunnossa, etten tarvitse kylmähoitoa.

Tupatarkastus menossa
Keskiviikkona lähdemme perheellä telttaretkelle ajamaan uutta neljän hengen kupolia sisään. Perjantaina koittaa odottamani kuntotesti Kisakalliossa. Otan testin taas videolle ja jonkun kuvan saa testaajakin ottaa, kun vuodan hikeä pyörän selässä. Viikon kokonaisrasittavuus on kohtalainen: kuntotestissä mennään täysillä, mutta se kestää vain noin 20 minuuttia. Muuten teen juosten lyhyttä lenkkiä ja joitakin työmatkoja pyöräilen. Kuntotestin päätteeksi olen alustavasti suunnitellut melontaa säävarauksella Kisakalliosta tulevan reitin loppupuolikasta Vihdin kirkonkylälle eli noin 27 km pitkin Hiidenvettä. Pääosassa on kuitenkin palautuminen niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt projektin ohjelmassa on jäljellä enää kolme palauttavaa ja valmistavaa viikkoa ennen kuin aletaan katsella sopivia kelejä viikolle 32. Vähän jo kutkuttaa.



Keräyksen tilanne
Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

400:n Haasteen T-paitatilaus
Teetämme laadukkaita 100 % puuvillasta valmistettuja T-paitoja, joihin painetaan Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo silkkipainatuksella.
Toimitamme kokotaulukot ja lopullisen paidan ja painatuksen värin, kun asiat selviävät. Ilmoittautumisia on jo tullut mukavasti, mutta lisää kaivataan, jotta voimme tehdä suuremman tilauksen. Paidan hinta on 20 euroa ja se maksetaan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla (ks. alla).

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia olemme saaneet, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:
Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:
400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl
Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa enää kolme täyttä viikkoa. Lyhyttä treenivideota työstetään parhaillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti